Pentuaitauksen ulkopuolinen maailma (alakerran halli, eteinen ja vierashuone) on pennuille suuri seikkailu. Ne pääsevät seikkailemaan useamman kerran päivässä ja joka kerta ne tekevät uusia aluevaltauksia. Olipa hauskaa seurata, kun ne löysivät vierashuoneen kaapin peilioven. Jokainen yritti omalla tavallaan saada peilissä näkyvää kaveria leikkimään. Noi hyökkäsi peiliä kohti niin, että kuonoon taisi sattua vähän. Törmäyksen jälkeen se istui ihmeissään ja aivasteli. Nero ja Haba yrittivät nokkelasti saada oven auki ja Fina raapi ovea. Seuraavalla kerralla peili ei enää kiinnostanut, koska ne olivat huomanneet, että se vain narrasi. Kenkätelineessä olevat monot ja ulkoilukengät kiinnostavat kovasti ja suosittelenkin, että uusissa kodeissa mietitään kengille umpinaisia säilytyspaikkoja. Matot lähtevät liikkeelle ja varsinkin niiden hapsut tai irtonaiset langanpäät ovat kiinnostuksen kohteena.
Kun laskeuden portaita alas, neljä innokasta pentua istuu aitauksen kulmassa odottaen joko ruokaa tai muuten vain vaihtelua päivän ohjelmaan. Hiljainen odotus muuttuu raivoisaksi hyökkäykseksi, kun kiipeän aitauksen yli. Varsinkin aamutakkini liepeet ovat suositut ja saan irroitella helmasta pikkutakiaisia koko ajan. Aivan lempeät otteet eivät enää riitä, vaan saatan joutua puristamaan kuonosta, jotta puruote irtoaa. Samalla sanon ”irti” ja kun pentu on irroittanut otteensa, kehun sitä. Mahtaakohan se vielä ymmärtää yhteyttä, mutta näin koulutus aloitetaan.
Näyttää vähän siltä, että valkokaulaiset Faba ja Noi ovat niin ulkonäkönsä kuin luonteensa puolesta tulleet äitiinsä ja ehkä myös isoisäänsä Simoon. Simo oli melko touhukas staffiherra. Fina ja Nero ovat värinsä puolesta isä-Waltterin näköisiä ja samoin luonteeltaan hillitympiä. Kun pennut pääsevät ulos aitauksesta, Haba juoksee ensimmäisenä tutkimusretkelle Noi perässään. Fina ja Nero ottavat aina pienen harkintatuokion, ennekuin syöksyvät uusiin seikkailuihin. Leikeissä kaikki ovat tasavahvoja enkä ole huomannut kenenkään jäävät syrjään tai alakynteen.
Dixie ei ole vielä löytänyt rooliaan isoäitinä. Kun pennut juoksevat vapaana alakerran lattialla, Dixie yrittää vältellä niitä. Pennuthan eivät välttelyä ymmärrä, vaan syöksyvät Dixien kimppuun edestä ja takaa. Silloin Dixie ärähtää, millä ei ole suurtakaan vaikutusta pentuihin. Päinvastoin ne kokevat ärinän leikiksi ja Dixien piiritys on entistä innokkaampaa. Finan ja Dixien yhteiselo varmasti alkaa sujua, kunhan Dixie saa ajan kanssa tottua uuteen lauman jäseneen. Aikuiset koirat eivät välttämättä pidä pennuista ja saattavat murista ja jopa purra. Pienen pennun liikkeet ja hösääminen tuntuvat tottumattomasta koirasta uhkaavalta, ja siksi se yrittää karkoittaa pentua murinalla. Samoin aivan pienet lapset saattavat olla vieraan koiran mielestä peloittavia. Parin päivän totuttelun jälkeen vanha koira yleensä rauhoittuu ja sopeutuu tilanteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti