keskiviikkona, maaliskuuta 22, 2006

Lähtölaskenta

Pentujen luovutuksen ollessa käsillä on aika muistella taaksepäin pennutuksen alkuvaiheille. Päätös astuttaa Eevi seuraavasta juoksusta oli suunnitelmissa ja isästäkin jo tehty päätös, mutta silti asiat saivat yllättävän nopean käänteen. Juoksu tuli kuukausia aiemmin kuin oli arvioitu, ja siksi tulikin kiire järjestellä asioita. Piti kiikuttaa progesteroninäytettä pika-analysointiin ja sen noustua parissa päivässä suotuisaan arvoon sulho kiidätettiin meille kahden avustajan kera. Kaikki sujuikin hyvin ja nyt kohta 8-viikkoiset pennut ovat valmiina aloittamaan oman itsenäisen elämän.

Kaikki, jotka ovat käyneet meillä pentuja katsomassa, ovat ihailleet suloisia palleroitamme ja monet kysyvät, eikö ole haikeaa luopua niistä. On ja ei. Ennen vierailua on pentuaitaus siivottu ja puhtaat paperit laitettu lattialle eli kukaan ei ole päässyt näkemään sitä arkipäivän todellisuutta. Pentujen ja emon hoito on vaatinut kyllä paljon työtä, mikä ei aina ole ollut kovin suloista ja miellyttävää. Ennen synnytystä valvoin pari yötä odottaen synnytyksen käynnistymistä. Sen jälkeen nukuin ensimmäisen viikon pätkäunta pentuja tarkkaillen. Eevi halusi ulos monta kertaa yössä ja sen lisäksi sillä oli vuotoa noin viikon ajan ja se sotki melko lailla ympäristöään. Viikot 2-4 olivat ehkä työmäärältään helpoimpia, sillä emo syötti ja siivosi pentujen jäljet. Lisäravinnon syöttämisen alkaessa siirtyi jätösten siivoaminen hoitajalle, ja sitä työtä on vuorokaudessa melkoinen määrä. Aamutoimet viime viikkoina ovat olleet seuraavat: Kello seitsemän jälkeen vien pennuille ruoan ja yritän aloittaa aitauksen siivoamisen. Yön jälkeen siellä on aikamoinen sotku ja pyykkipoika nenässä voisi olla hyvä apuväline. Jälleennäkemisestä iloiset pennut pyörivät ympärillä tarraavat aamutakin ja yöpuvun helmoihin ja purevat varpaita. Kun jätökset ja paperit on siivottu, luuttuan lattian ja keräilen tavarat paikoilleen. Pennut saavat juosta vapaina, kunnes ne noin tunnin jälkeen väsähtävät. Neljä-viisi tuntia ne nukkuvat taas sikeästi ja sitten ruokailu/siivous/leikkirumba alkaa uudestaan. Silti en antaisi hetkeäkään pois tästä ajasta. Paras palkkio työstäni on, kun iloiset ja vauhdikkaat pennut juoksevat ympärilläni puhtaassa huoneessa ja keksivät mitä hullunkurisimpia leikkejä. Silloin lepään ja nautin pentujen kanssa.

Tänä aamuna yksi pentu oli aitauksen ulkopuolella ja se on yleensä sen merkki, että nyt on aika päästä väljemmälle temmellyskentälle. En löytänyt mistää aukkoa, joko se on hypännyt laatikon laidan yli tai kammennut itsensä aitauksen alta.

Noin matkalaukku on pakattu, tarvittavat lomakkeet täytetty ja ohjeet kirjattu ja se on valmiina odottamassa perhettään Tammisaaresta. Haba lähtee kotiin perjantaina ja Nero lauantaina.



Hyvää kotimatkaa Noi! Iloista ja onnellista elämää uudessa kodissa!

Ei kommentteja: