keskiviikkona, marraskuuta 30, 2005

Sanooko toinen kerta toden?

Waltteri tuli kylään toisen kerran ja nyt hommat sujuivat jo melko helposti. Voi sanoa, että astutus onnistui teknisesti hyvin. Miten luonto hoitaa asiat tästä eteenpäin onkin sitten "korkeammassa kädessä". Odotellaan runsaat 3 viikkoa ja viedään Eevi sitten ultraäänitutkimukseen, jonka pitäisi osoittaa ainakin sen, onko pentuja tulossa vai ei. Kolmen viikon tienoilla nartusssa alkaa näkyä jo tiineyden oireita, se saattaa olla huonovointinen ja ruokahaluton. Myös nisät alkavat kasvaa ja muuttaa väriä. Eevin nisät ovat kyllä niin mahtavan kokoiset jo nyt, että eivät saisi enää kasvaa yhtää. Muuten tarvitaan pian utareliivit kuten isoutareisille lehmille.

Dixie on nykyisin kovin leikkisä. Iltaisin TV:n ääressä istuessamme se tuo palloa ja lelua viereen ja monkuu meistä leikkikavereita. Cessi ei ole merkkipissaillut enää viime päivinä kuin satunnaisesti. Lääkitys on voinut auttaa, mutta muistui myös mieleen, että Eevin juoksu on aikaisemminkin saanut sen merkkailemaan sisällä. Se pitää kyllä päästää heti unien jälkeen ulos, mutten se huoletta lorauttaa sisälle. Se on aivan kuin pentu, joka ei osaa tai pysty pidättelemään kauan. Sille varmaan pitäisi hankkia lasten sänky, sillä eilen löysin sen nukkumasta Pyryn matkasängystä.

Ei kommentteja: