Tänä aamuna tuntui siltä, että päivä ei valkene ollenkaan. Lähdimme klo 9 hämärässä juoksemaan Olarin keskuspuistoon ja lenkin aikana hämärä vaihtui sentään kelmeäksi valoksi. Nyt on kaamosaika pimeimmillään. Kaikki koirat pääsivät mukaan ja alkuverryttelimme Cessin kanssa pienen lenkin ja jätimme sen sitten autoon lepäilemään varsinaisen juoksulenkin ajaksi. Cessi ei ole kovin halukas lähtemään lenkille, mutta piristyy selvästi ulkoilusta ja haisteluista. Eevi pitää joukon perässä vaeltavasta isoäidistä huolta ja juoksee usein hakemaan sitä kimeästi haukkumalla komentaen. Se saa Cessin hetkellisesti innostumaan ja jopa hölkkäämään. Dixiellä on taas oma erikoinen lauman huoltotehtävänsä. Se ei voi lähteä eteisestä ennenkuin kaikki on saatu ulos. Jos se saa lenkillä juosta vapaana se useimmiten juoksee meidän vierellä. Jos se taas on hihnassa, sitä ei saa vietyä joukon edelle. Se tekee täydellisen tenän ja on pakko antaa sen kiertää taas joukon viimeiseksi. Laumamme näyttää varmaan aika erikoiselta. Perässä tulee jäykästi hölköttävä koiravanhus ja joukon ympärillä pyörii Dixie kuin paimenkoira. Eevi taas kiskoo hullun lailla eteenpäin. Se ilmeisesti olettaa että taluttimessa saa kiskoa täysillä ja vapaana seurataan hillitysti sivulla.
Tätä kirjoittaessa alkoi ikkunan takana leijailla lumihiutaleita. Ehkäpä lumi pian valaisee kaamosmaiseman. Lumikeli on koirien tassuillekin parempi kuin kura joka hiertää anturoiden välissä. Dixien tassuvälit ovat nyt melko hyvät ja näyttää siltä, että aika ja puhtaus on tehokkaampi hoito kuin antibioottivoide.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti