Finan mielestä pentulaatikko on ankea petipaikka, siellä kun ei ole lakanoita eikä tyynyjä. Eilen löysin sen pentuhuoneen sängystä peiton alta, se oli ensin syöttänyt pikkuiset hiljaisiksi ja hypännyt sitten itse mukavampaan nukkumapaikkaan. Toistaiseksi se vielä suostuu nukkumaan yön pentujen kanssa, minä sen sijaan olen jo palannut yläkertaan omaan petiin. Silti viime yönä taisin käydä useaan kertaan laskemassa joukon ja katsomassa että kaikki hengittävät. Pennut ovat kasvaneet kyllä niin paljon että tuskin enää on vaaraa siitä, että kukaan jäisi emon alle. Kuutostyttö ylitti tämän päivän punnitukssa puolen kilon painon ja pikkutyttökin on jo painavampi kuin sisarukset syntyessään. Kaikkien mahat pullottavat palloina ja liikkeissä on voimaa ja jäntevyyttä. Fina-parka sen sijaan laihtuu niin että selkäranka ja kylkiluut törröttävät. Nisät roikkuvat turpeina maidosta, ja se muistuttaa enemmänkin roomalaisen patsaan susiemoa kuin staffia.
Osa kengistäni on taas kadoksissa, sillä Fina on palannut entisille tavoilleen ja kuljettaa niitä ympäri taloa. Eteiseen tulijaa kun ei voi tervehtiä ellei suussa ole kenkää. Metsäkävelyllä toistuvat myös entiset leikit, oksat ja puunkarahkat saavat kyytiä koirien repiessä niitä kuin viimeistä päivää. Kotiinpäin kääntyessämme Fina yhtäkkiä muistaa, että siellä on velvoitteita ja kiskoo taluttimesta voimiensa takaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti