lauantaina, joulukuuta 10, 2005

Ahdistaako joulu?

Jouluaattoon on tasan 2 viikkoa ja tässä talossa ei ole vielä aloitettukaan jouluvalmisteluja. Joulukortit pitäisi saada postiin torstaihin mennessä, lahjat kaukana asuville kummilapsille pitäisi paketoida ja toimittaa matkaan, oman perheen lahjat pitäisi hankkia, jouluruokia pitäisi alkaa valmistella. Pitäisi, pitäisi niin, että ihan ahdistaa. Nyt on kuitenkin käsikirjoitus huilaamassa vuoden vaihteeseen asti, agilitykilpailut juostu eikä treeneihinkään enää ole aikomus mennä, joten ehkä se pitäisi-sana pian voisi muuttua tehty-sanaksi. Huomenna menemme sukulaispojan kuoron joulukonserttiin, olkoon se lähtölaukaus jouluun valmistautumiselle.

Eevi ei vielä paljasta salaisuuttaan, vaikka yritän kyllä tarkkailla sen tisuja ja mahaa. Olemme jo käyneet punnituksessa ja mittailleet mahanympärystä, mutta mitään merkittävää muutosta ei ole nähtävissä. Salaisuus pysyy vielä pari viikkoa, sitten ultraäänikuvaus kertoo meille totuuden. Muutamia pentukyselyjäkin on tullut, mutta olen kehottanut palaamaan asiaan muutaman viikon kuluttua.

Cessi on ollut melko pirteä ja liikkuvainen viime viikot. Se yrittää pysyä joukon mukana, tulee tervehtimään eteiseen (hieman jälkijunassa kylläkin), ruokailuaikoina pyörii keittiössä ja jopa tulee portaat alas alakertaan, kun käymme saunassa. Naapurin kettuterrierinarttu, joka oli Cessiä vuotta nuorempi, jouduttiin lopettamaan viime viikolla, kun sen maksa lopetti toimintansa. Oireena tähän vanhuusvaivaan on ylenpalttinen juominen, mutta sellaista en ole huomannut Cessin kohdalla. Meidät koirat ovat aina olleet hyvää pataa tämän kettuterrierin ja sen veljen kanssa, mutta nyt on yksi kaveri joukosta poissa. Koiriemme suosikkipaikka on olohuoneen sohva, jolta ne pystyvät seuraamaan ohikulkevia koiria. Tunnistimme aina haukkuäänestä, kun kettuterrierit olivat liikkeellä.

Ei kommentteja: