Edellisessä blogissa esiintyvä jouluahdistus alkaa helpottaa. Joulukortit ovat melkein valmiit, hyvissä ajoin siis ennen huomista dead linea. Aikaa meni eniten kortteihin liimattujen valokuvien työstämiseen, sillä olen samalla harjoitellut digikuvien käsittelyä Photoshop Elements-ohjelman avulla. Onnistuin Eevin kuvassa jopa käsittelemään eri tasoja ja irroittamaan Eevin taustastaan. Hauskaa, haasteellista ja ärsyttävää, sillä välillä päädyin pattitilanteeseen, jossa ei auttanut muu kuin nollata kaikki ja aloittaa kuvankäsittely alusta.
Tänään meinasi Cessi-parka unohtua pihalle, kun lähdin töihin Heliaan. Istuin jo autossa, mutta onneksi tarkistin vielä, oliko tunnistuskortti ja avain mukana. Avain puuttui, joten lähdin hakemaan sitä sisältä. Kuulin oven luona rapinaa ja huomasin Cessin tulevan rhododendronpensaan alta. Se oli livahtanut ulos, kun touhusin lähtöpuuhissa ulko-ovi avoinna. Palasin vasta klo 15 ja kauhistuttaa kuvitellakin, miten vanhan koiran olisi käynyt ulkona pakkasessa. Täytyisi olla tarkempi ulko-oven sulkemisessa niin, etteivät koirat pääse kontrolloimattomasti kulkemaan ulos ja sisään. Ainakin pitäisi lähtiessä ottaa luku. Viime keväänä tullessani töistä iltapäivällä löysin kaikki 3 koiraa istumasta nurmikolla ja odottamassa sisäänpääsyä. Ne olivat olleet pihalla noin 3 tuntia, mutta sää oli sentään lämmin. Pihamme ei ole joka suunnalta aidattu, mutta uskallan melkein vannoa, etteivät koirat lähde pihalta pois. Vaikka tiellä kulkisi koira, ne eivät lähde perään, saattavat kyllä haukkua.
Cessi juoksuttaa meitä edelleen vielä vanhoilla päivilläänkin. Sunnuntaina otimme sen mukaan ulkoilemaan Hannusjärven maastoon, jonne pääsee Länsiväylän ylittävää kävelysiltaa pitkin. Kävely sillan yli oli halutonta ja verkkaista, mutta metsäpolulla se virkistyi ja kulki reippaasti joukkomme mukana. Kiersimme vakioreittiämme polkua pitkin ja muistin vähän väliä tarkistaa, onko Cessi mukana. Puolen välin jälkeen kuitenkin Cessi oli kadonnut. Ei auttanut kutsua sitä, koska se ei kuule. Lähdin juosten kiertämään polkua takaisin päin ajatellen, että se on ehkä lähtenyt kotiin. Elias jäi Dixien ja Eevin kanssa kiertelemään katoamispaikalle. Tapasin pari koiran ulkoiluttajaa ja kysyin ovatko he nähneet vanhaa koiraa. Eivät olleet nähneet. Pian juoksivat Eevi ja Dixie perääni, jolloin koiranulkoiluttaja sanoi, että täällä on vanha koira. Minä vastasin, että kadoksissa on vielä vanhempi koira. Juoksin sillan yli kotiin, mutta Cessi ei ollut sielläkään. Juoksin takaisin ja sillan toisessa päässä näin Eliaksen ilman Cessiä. Ehdimme hetken päivitellä tilannetta ja aivan kuin tyhjästä Cessi ilmestyi jalkojemme juureen. Tällä retkellä Cessi ei ollut kipeä eikä vanha, sen verran kauan ja pitkälti se ehti Hannusjärven metsikköä kiertää. Joskus ajattelen, että sen kunto on enemmänkin psyykestä kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti