Joululeipomisia

Juoksulenkki Dixien ja Eevin kanssa 13,5 asteen pakkasessa oli reipas aloitus tälle kauniille talvipäivälle. Tästä eteenpäin kuljemmekin kohti kevättä, sillä päivä on jo hitusen pitempi kuin eilinen. Helpottaa pitkän pimeän jakson jälkeen. Pakkassää ei tuntunut ollenkaan pahalta, sillä kerrospukeutuminen (lämpökerrasto, fleece, kuoripuku) toimi hienosti. Pieni hiki pukkasi jopa päälle lenkin puolessa välissä. Koirilla oli päällä takit, joissa fleecevuori ja lämpökangaspäällinen. Kerrospukeutumista sekin. Pelkäsimme, että niiden tassut alkavat palella, mutta vain hetkittäin Eevi nosteli tassujaan. Reipas liikunta pitää näköjään anturatkin lämpimänä.

Eilen leivoin pikkuleipiä vanhempieni kodin perinteiden mukaan, kanelimuroleipiä ja brysselinleipiä. Vasta nyt havahduin, miten kaukokatseista brysselinleipien leipominen onkaan ollut. Cessi oli seuranani keittiössä, ja annoin sille leivonnan lomassa taikinamakupaloja. Hellittelen sitä erityisesti, sillä tiedän, että tämä on viimeinen yhteinen joulumme. Eevi on tikkana keittiössä heti, kun se kuulee yleiskoneen surinan. Se tietää saavansa nuolla taikinakulhon. Kokosin myös piparkakkutalon tai oikeastaan kirkon saman mallin mukaan, joka on ollut meillä jo kymmeniä vuosia perinteenä. Olen usein ottanut kuvan siitä ja liitän tähän kuvan tämän vuoden luomuksesta. Oikeastaan pitäisi koristella kirkon torniin vuosiluku, jolloin olisi hauska vertailla eri vuosien rakennelmia.




Eevi on ennallaan, leikkii ja touhottaa kuin pentu. Jos nyt jotain eroa haluaisin nähdä, se vähän nirsoilee ruokakupilla eikä oikein halua, että otan sen sohvalla kainalooni. Olisikohan sillä raskauspahoinvointia?