Joulupukki tuli Tammitielle

Joulupäivä on hämärtymässä ja ikkunan takana leijailee hiljalleen lumihiutaleita. Talitiaiset lentelevät omenapuun oksilla ja näykkivät puuhun jääneitä hedelmiä. Maisema on kuin aito joulukortti. Joulurauha talossamme on lähes täydellinen, Elias ja koirat ovat ruokalevolla, vain tietokoneen tuuletimen suhina kuuluu ja näppäimet naksuvat. Melkein parasta joulussa on, kun aaton tohinan jälkeen ruoat ovat valmiina kaapissa, lahjakirjat odottavat lukemista ja pelit pelaajia. Joulupukki kävi eilen hyvissä ajoin ja rauhoitti pojanpojat Wernerin, Royn ja Henrikin jakamalla aluksi muutaman lahjan. Pukki sanoi, ettei se pystynyt tuomaan kerralla kaikkia lahjasäkkejä, mutta lupasi toimittaa ne ovelle myöhemmin. Kun sitten jouluaterian jälkeen oli aika jakaa loput lahjat, pyysimme poikia viemään koirat pihalle iltapissille ja oletimme heidän samalla huomaavan oven suulle laitetut lahjasäkit. Pojat tekivät työtä käskettyä, mutta eivät ihmeeksemme huomanneet säkkejä. Pyysimme heitä vielä ulkoiluttamaan koiria ja vaikkapa heittelemään niille lumipalloja. Seurasin poikien ja koirien leikkejä oven suusta ja odotin, milloin he vihdoin huomaisivat lahjasäkit. Lopulta Roy jähmettyi tuijottamaan ovenpieltä ja kiljahti: "Hei katsokaa, mitä pukki on tuonut". Jo unohtui koirien kanssa leikkiminen, lahjat raahattiin sisään ja sitä mukaan jakoon. Koirillekin löytyi omat lahjapussukat. Viime vuonna pukki petti meidät eikä tullut lupauksista ja pitkästä odottelusta huolimatta. Pojille kerrottiin peitetarina pukin matkaongelmista ja lapsenusko oli niin vahva, että joulu ei mennyt pilalle.

Tänä vuonna joulupukkiusko on jo hieman häilyvä ja pojat yrittivät etsiä todisteita pukin epäaitoudesta. Henrik totesi niskasta pilkottavan tummaa tukkaa, vaikka edestä se oli harmaata. Werner analysoi pukin aitoutta koirien käytöksen kautta. Hänen mielestään pukki oli joku tuttu, sillä Dixie oli mennyt heti sen luo ja ollut ystävällinen. Minä esitin uskottavan vastaväitteen teorialle, sillä jos pukki olisi ollut tuttu, kaikki koirat olisivat hyppineet villeinä sen ympärillä ja heiluttaneet häntäänsä. Nyt Eevi ja Cessi eivät tulleet lainkaan tervehtimään ja Dixie vain nuuski uteliaana erikoista tulijaa. Tämä teoria hiljensi epäilijän ainakin hetkeksi.



Meillä on oikein kaunis joulukuusi, vaikka se onkin tanskalainen. Myyjän mukaan suomalaisia joulukuusia ei ole enää tarpeeksi tarjolla. Tämänköhän vuoksi joku lähistöllä asuja oli päättänyt käyttää oman käden oikeutta ja hankkia Hannusjärven metsiköstä suomalaisen kuusen. Jouduimme todistajaksi tälle kuusirikkeelle, koska aatonaaton iltana koirien ulkoiluttamisekävelyllä oli tarkoituksenani ottaa muutama kuusenhavu vanhempieni haudalle koristeeksi. Oli jo iltahämärää, mutta lumi valkaisi maisemaa sen verran että pystyimme kävelemään metsässä. Polun varrella oli epämuodostuneen mallinen kuusi ja arvelin, ettei olisi suuri haitta, jos leikkaisin siitä muutaman alaoksan. Tutkiessani kuusen ihmeellistä muotoa huomasin, että siitähän oli äskettäin leikattu latva poikki eli otettu juuri sellainen suosittu latvakuusi. Miltähän tuntuisi kotona koristella varastettua kuusta ja katsella sitä päivittäin olohuoneen seinustalla?