Olen istunut viime päivät tiivisti koneen ääressä ja kirjoittanut niin, että jännetupin tulehdus taitaa oireilla. Kohteena ei ole kuitenkaan ollut blogini vaan käsikirjoitus Toimistopalvelut-oppikirjaan, jonka piti olla valmis jo viikkoja sitten. Eilen illalla myöhään lähetin viimeisen luvun toimittajalle ja perjantaina palaveeraamme koko päivän. Miten aika onkin niin hupaa, joulu pukkaa päälle enkä ole vielä ehtinyt tehdä mitään valmisteluja. No, tietenkin aikaa kuluu myös koiraharrastukseen. Jos käyttäisin kaikki ne tunnit kotitöihin, meillä olisi varmaan joka asia paikoillaan ja kontrollissa.
Maanantaina saivat yökylässä olleet pojanpojat kyllä kaiken huomioni, koirat taas nauttivat poikien leikeistä ja hyväilyistä. Pojat ovat aktiivisia ja energisiä ja kovaan menon ylläpitämiseen tarvitaan myös paljon ruokaa. Olin ostanut heille aamupalaksi harvinaista herkkua eli suklaamuroja. Ei kulunut kuin hetki, niin pussi oli tyhjä ja pienten miesten masut täysiä, siis jonkin aikaa. Puolen päivän aikoihin heillä oli jo taas nälkä ja pöytä katettiin täyteen ruokaa. Iltapäivällä paistoin vohveleita ja söimme niitä hillojen ja kermavaahdon kera. Samalla muistelimme kesäistä hillanpoimintaretkeä Kemijärven jängällä. Hilloja oli siellä keltaisenaan ja pojatkin poimivat niitä reippaasti.
Vielä raportti sunnuntain agilitykisoista. Mielestäni teimme hyvät radat, mutta kummallakin tuli 2 rimanpudostusta eli 10 virhepistettä. Toisella radalla olimme luokan nopeimpia, hyvä tulos sekin. Eevi oli hyvin käsissä ja kaikki ns. vaikeat esteet eli kontaktit ja pujottelu sujuivat virheettömästi. Miksi nyt tippuivat rimat, sitä en ymmärrä. Ehkä käskyni tuli väärään aikaan tai itse tein jonkin liikkeen, jonka johdosta ponnistus ei osunut kohdalleen. Positiivista on kuitenkin se, että kontaktit ovat kunnossa, hyppyjen kohdalla pitää vain antaa napakampi käsky tästä lähtien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti