Paluu aamujunalla Helsingin rautatieasemalle todensi, että Suomi on pitkä maa jonka pohjoisosassa korkeat lumihanget peittävät maan ja samaan aikaan eteläosassa liukastellaan veden ja jään peittämillä kaduilla. Lunta oli todella runsaasti ja se oli muotoillut puut satuhahmoiksi. Suomutunturin huipulla tykky on hurjimmillaan, siellä puut eivät enää muistuttaneet puita vaan kummitusveistoksia: vesihirviöitä, kameleita, dinosauruksia, panttereita, koiria ja karanneita hevosia. Meitä etelän ihmisiä ihastutti lumen runsaus, mutta paikallisille ihmisille tykkylumi oli jo ehtinyt aiheuttaa paljon haittaa. Se on katkaissut sähköjä, katkonut puiden runkoja ja uhannut kattorakenteita. Pakkanen ei tällä kertaa hätyytellyt, kylmimmillään oli vain 10 astetta. Eräänä iltana satoi jopa vettä. Sen jälkeen maantiet olivat vaarallisen liukkaat. Koirat pystyivät ulkoilemaan vain pihan auratuilla reiteillä. Pariin kertaan jouduimme pelastamaan Cessin hangesta, josta se ei olisi omin voimin päässyt ylös. Päivä oli vielä lyhyt, vasta kymmenen paikkeilla oli valoisaa ja hämärä laskeutui jo iltapäivällä kello kahden seuduilla. Hiihtäminen ja lasketteleminen onnistui keinovalonkin turvin, mutta luonnonvalossa maisema on parhaimmillaan. Koirat olivat enimmäkseen sohvaperunoita, nyt ei ikkunasta voinut seurata edes liikennettä eikä ohi kävelytettäviä koiria. Jokunen poro osui sentään pihalle ja silloin kyllä haukkumista riitti. Eräänä päivänä ihmettelimme Eevin harmaata väritystä ja tarkempi tutkiskelu paljasti, että se oli käynyt tutkimassa savusaunan alustaa. Eevi pääsi illalla suihkuun, mutta seuraavana päivänä se kävi taas värjäyttämässä kauniin valkoisen kauluksensa tuhkan harmaaksi. Toppuuttelimme Eevin innokasta parvelle kiipeämistä, sillä varsinkin alastulo näytti vaaralliselta, kun liikkeet ovat jo hieman kömpelöt.
Kotiintulo on aina mukavaa, mutta matkustaminen ottaa päälle. Tupatarkastuksen ja aterian jälkeen koirat hyppäsivät lempipaikoilleen nukkumaan ja siellä ne ovat hiljaisina pysyneet. Eevillä on tänään 44. päivä meneillään ja huomisen jälkeen voi jo suunnitella röntgenkuvan ottamista. Saatamme mennä röntgeniin jo loppuviikolla ja sitten saamme tietoon melko tarkan pentujen pääluvun. Silti kaikissa pentueissa on ollut röntgenlukeman lisäksi ainakin yksi pentu enemmän. Yllättävintä oli Dixien syntyminen, sillä 5 röntgenlukeman mukaisen pennun synnyttyä, tuli vielä yksi ja niinpä asettauduimme hyvin onnistuneen pennutuksen jälkeen yölevolle. Aamulla laskin uudelleen ja uudelleen pentueen ja sain pääluvuksi 7. Cessin oli yön aikana punnertanut vielä yhden pennun ja hoitanut kaiken itse. Pentu oli joukon jatkeena tyytyväisenä imemässä nisää. Cessi on kyllä kaikin tavoin spesiaali.
Tykkylumen tuhoa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti