Neljä viikkoa vielä

Aamukävely räntäsateessa ei koirien mielestä ollut alkuun yhtään mukavaa, mutta kun päästiin metsäosuudelle, koettiin taas liikunnan riemua. Cessi pani vastaan tuttuun tapaansa, se olisi paljon mieluummin jäänyt aamuaterian jälkeen ruokalevolle. Vedin sitä perässäni kuin itsepäistä härkää, mutta onneksi sekin innostui hölköttämään melko reippaasti reitin vapaaosuudella. Kun käännyttiin kotiinpäin, se laittoi kolmosvaihteen päälle, ja ihmettelin että se pystyi jäykillä jaloillaan juoksemaan niin ketterästi.

Uuden vuoden aattona Cessi lisäsi temppuvalikoimaansa joulukuusen kaadon. Eräs vieraamme sanoi, että joulukuusi näyttää heiluvan, ja siinä samassa se romahti lattialle. Kuusen alta kömpi Cessin turkki vihreänä kuusenhavuista. Jos Dixie on meidän temppukoiramme, Cessi kunnostautuu pompottamalla meitä mitä ihmeellisimmillä tempauksilla

Tänä iltana lähdemme autojunalla Rovaniemelle ja sieltä ajamme vielä 130 km Kemijärven Räisälän kylään Piilopirtillemme. Koirat ovat tottuneita junamatkailijoita. Makuuvaunussa ne hyppäävät heti alapedille ja nukkuvat lähes liikkumatta siihen asti, kunnes juna pysähtyy Rovaniemellä. Ei edes konduktöörin koputus ovelle ja lippujentarkastus hetkauta niitä. Aina kun saavumme asemalaiturille, niille tulee kova hinku päästä junaan. Kerran etsiessämme omaa vaunua Cessi pääsi irti taluttimesta ja kiipesi oitis lähimpään makuuvaunuun ja hyppäsi ensimmäisen hytin alapedille. Onneksi Lappiin on luvassa leutoa säätä ja pystymme nauttimaan hiihtämisestä ja laskettelusta. Muutama vuosi sitten vietimme talvilomaa 40 pakkasasteessa ja kutsuimmekin sitä Survival-lomaksi. Auton renkaan vaihto 37-asteen pakkasessa oli myös aikamoinen suoritus. Onneksi mökkillä on lämmintä ja kaikki mukavuudet, niin että tulipalopakkasella viihtyy ainakin sisätiloissa.

Räisälässä kokee todellakin olevansa syrjäseudulla, sillä pientä kyläkauppaa lukuun ottamatta kaikki palvelut ovat 40 km:n päässä. Tietoliikenne toimii kännykän, kannetavan ja Gprs-yhteyden avulla (jos toimii?). Ostin viime kesänä uuteen puhelimeeni kaapelin ja siitä lähtien olen yrittänyt löytää ratkaisua siihen, miksi en saa Internet-sivuja auki. Pääsin kyllä gprs-verkkoon, mutta nettisivut eivät auenneet. Asiaa on selvitetty ainakin 7 asiantuntijan voimin, olen alustanut käyttöjärjestelmän, ladannut ohjelmat uudelleen ja päivittänyt ajurit. Lähin julkinen nettiyhteys on Kemijärven kirjastossa, sinnekin 40 km. No, pärjättiin sitä ennenkin ilman sähköpostia, ehkä Piilopirtillä on tarkoitus ollakin tavoittamattomissa.

Eevin odotusta on jäljellä vajaat 4 viikkoa. Otin siitä kuvan, josta voi jo päätellä että se valmistautuu äitiyteensä. Asento ja ilme on kovin alistunut, sillä se ei millään halunnut ymmärtää seiso-komentoa. Kun lopulta pääsimme yhteisymmärrykseen, sen ilmeestä näkee, miten ymmällään se on komennosta.