Kun suunnittelette tulevalle staffillenne petipaikkaa, on hyvä tietää jotain staffin nukkumistavoista. Se ei oikeastaan tarvitse mitään erityisjärjestelyitä, sillä sen mielestä ainoa oikea nukkumispaikka on isännän tai emännän pedissä pää tyynyllä ja kroppa lakanoiden välissä. Kun perheessä on kolme staffia, tällaisesta petipaikasta tulee jo pieni ongelma. Lauman hierarkian mukaan pomolle kuuluu ykköspaikka tyynyllä ja muut joutuvat kaivautumaan emännän/isännän kainaloon tai polvitaipeeseen. Paikan valtaaminen saattaa aiheuttaa myös koirien keskuudessa ärhentelyä, sillä ensimmäisenä sänkyyn ehtinyt yrittää valloittaa ykköspaikan. Voitte ehkä kuvitella, miten hyvin ihminen pystyy nukkumaan staffien lukitsemana sängyssään. Staffi osaa olla kuin kivi, eikä liikahda vaikka sitä yrittäisi siirtää kauemmaksi. Kun koiran ruumiinlämpö on 38,5 – 39 astetta, tilanne on varsinkin kesähelteellä sietämätön. Eräänä tällaisena hellepäivänä päätimmekin olla tiukkoja ja kieltää koirilta sängyssä nukkumisen tykkänään. Kolme koiranpetiä sijoitettiin sänkyjen viereen ja tuntuikin siltä, että koirat olivat helpottuneita, kun ei tarvinnut taistella nukkumistilasta emännän/isännän sängyssä. Ykköspeti on nyt se, joka on emännän sängyn vieressä ja se kuuluu Cessille. Mutta heti kun se on vapaana, Dixie tai Eevi livahtavat siihen. Kun Cessi saapuu huoneeseen, se vain seisoo ja tuijottaa pedissä nukkujaa. Tämä jupisee vastalauseensa, mutta siirtyy viestin ymmärtäen toiseen petiin.
Sänkykielto toimii melkein täydellisesti. Koirat tietävät nyt, että isännän sänkyyn ei kannata yrittää edes myöhemmin yöllä. Sen sijaan emännän sänkyyn hypätään heti, kun tämä kuullostaa nukkuvalta. Joskus kun illanvietto on mennyt pitkäksi ja nukkumaan mennään vasta puolen yön jälkeen, Dixie yrittää päästä sänkyyn jo suoraan ilman alkukuvioita. Se seisoo tassut sängyn laidalla, ja kurisee aivan kuin sanoen ”Nyt on jo niin myöhä, että on lupa tulla heti viereen”. Komennan sen omaan petiinsä ja sinne se menee vastahakoisesti odottamaan minun nukahtamista.
Eevin raskaus alkaa jo näkyä muutenkin kuin mahan pyöristymisenä. Sillä on ollut vähän pahoivointia ja se on oksentanut pari kertaa. Aamulenkillä kävely oli hyvin rauhallista eikä taluttimessa ollut ollenkaan vetoa. Maanantaina on varattuna röntgenaika ja on jännittävää nähdä, montako päätä masusta löytyy.
Eevin tytär Helmi kävi eilen kylässä. Helmistä on kehittynyt oikein sopusuhtainen ja sievä staffineito. Staffi kehittää massaa ja rakennetta pitkään ja on vasta kaksivuotiaana täysin muodostunut. Helmi on todellinen ilopilleri ja energiapakkaus.
Isännän petiin pääsee sentään päivänokosille
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti