Kaikki hyvin pentulaatikossa

Odottavan aika tuntui todella pitkältä ja maanantaiaamuna meinasi jo kärsivällisyys pettää. Elias rauhoitteli minua ja sanoi synnytyksen alkuvaiheiden kestävän ajoittain pitkäänkin. Sisätutkimus ei osoittanut vieläkään synnytyksen olevan lähellä. Majoittauduin alakertaan Eevin seuraksi ja yritin siinä ohella tehdä kirjallisia töitä. Eevi petasi vimmatusti ja silppusi laatikon alustaksi levitettyjä kroonikkovaippoja. Se valitti ja läähätti ajoittain ja aloin olla huolissani, sillä pelkäsin että sen kolme pentua ovat kasvaneet niin suureksi, ettei se saa niitä työnnettyä maailmaan.

Lopulta alkoivat selvät ponnistustyönnöt ja klo 12.10 syntyi ensimmäinen virkeä narttupentu, isokokoinenkin eli 300 g. Puhdistimme ja kuivasimme pennun, leikkasimme napanuoran ja punnitsimme sen. Sitten laitoin sen Eevin nisälle saamaan ensimmäiset äidinmaitotipat. Pennun vastustuskyvyn kannalta on erinomaisen tärkeää, että se saa heti synnyttyään emolta maitoa. Avustimme pentua puristamalla nisästä maitotippoja, avaamalla sen suun ja työntämällä nisän sisään. Se alkoi heti imeä, mutta Eevi nuoli sitä niin voimallisesti, että se ei tahtonut pysyä nisällä. Toinen pentu syntyi melkein saman tien, ja kun olimme ehtineet laittaa sen nisälle, syntyi jo kolmaskin. Tähän mennessä 1 narttu ja 2 urosta (siinä uskossa olin iltaan asti) oli maailmassa ja siis ne 3 kuvauksissa nähtyä pentua syntynyt. Eevi asettautui aloilleen antaen lopulta pentujen imeä rauhassa. Tilanne oli näytti olevan hallinnassa ja Elias päätti lähteä asioille. Laitoin tekstiviestikierroksen liikenteeseen kertoen 3 pennun onnellisesta syntymästä. Roy soitti runsaan tunnin kuluttua kyselemään pennuista, mutta kesken puhelua alkoi näyttää siltä, että pentulauma olisi saamassa täydennystä. Lopetin puhelun nopeasti ja ehdin juuri ja juuri ottamaan vastaan neljännen pennun. Hauskan näköinen valkokauluksinen urospentu siinä putkahti yllättäen maailmaan. Ristin sen Pikku-Simoksi, sillä se oli aivan Eevin isän Simon näköinen väritykseltään. Hoidin alkutoimet ja laitoin pennun Eevin nisälle imemään. Taas puhelin hälytti ja Thea siellä soitti onnittelemaan hyvin sujuneesta synnytyksestä. Ehdin juuri kertoa hauskasta Pikku-Simo yllätyspennusta kun tämäkin puhelu piti lopettaa kesken. Eevi alkoi taas ponnistella ja työnsi melkein lennossa ulos viidennen pennun. Värisuora jatkui ja tällä urospennulla oli oikein runsas valkoinen kaulus ja päälaki Se oli pienin joukosta (240 g), mutta sitäkin reippaampi. Imeminen alkoi heti ja niinpä Eevin nisillä imeä lupsutti 5 liikuttavaa pientä staffinalkua. Illalla kävin läpi pentueen ja koin hauskan yllätyksen. Pentu nro 2 olikin narttu. Hyvä näin, sillä oman narttupentuni lisäksi pystyn nyt tarjoamaan toisen nartun sitä odottavalle perheelle.

Alkuvaiheessa pitää olla tarkkana, ettei emo hoitamisvimmassaan litistä pentuja alleen tai laatikon reunaan. Valvoimme vuorotellen pentulaatikon vierellä ja minä nukuin yön huoneen sohvalla. Nukuin tosin vain pätkittäin, sillä joka toinen tunti pennut alkoivat vikistä ja huutaa. Kun ne löysivät emon nisät ja saivat vatsansa täyteen, ne uinahtivat taas hetkeksi. Useamman kerran noukin huutavan pennun Eevin takaa, kun se oli eksynyt reitiltä maitolaan. Nyt vuorokauden kuluttua pentuhuoneessa on aivan hiljaista ja juoksenkin vähän väliä tarkistamassa, että onhan kaikki hyvin. Äsken kävin taas tarkastuksella todeten, että kaikki viisi pötkylää makaavat Eevin rinnuksilla, joku imien nisää ja toiset nukkuen. Kun vatsa on täynnä, ei tarvitse vikistä eikä vinkua.

Nyt minun tehtäväni on hoitaa Eeviä niin hyvin, että siltä riittää maitoa kasvaville pennuille. Tehtäväni on myös pitää hyvää huolta pennuista, niin että ne pääsevät reippaina ja hyväkuntoisina uusiin koteihinsa seitsemän viikon kuluttua. Edessä on työntäyteinen, mutta haastava aika. Kokemuksesta se kuitenkin tuntuu menevän liiankin nopeasti.