Dixie on kehittänyt itselleen omalaatuisen fobian. Jokunen aika sitten se liukastui keskellä keittiön lattiaa ja alkoi ns. sutia. Seuraavalla kerralla ollessaan keittiössä se pelkäsi tilanteen uusiutuvan ja kulki jalat niin jäykkinä, että rupesi sutimaan taas. Nyt se kuvittelee, että keskellä keittiön lattiaa on vaarallisen liukas paikka, eikä se uskalla enää tulla sille kohdalle. Kun se haluaisi mennä ruokakupille, sen täytyy ohittaa tuo vaarallinen kohta. Samoin kun lehden kantamisen palkkio jaetaan jääkaapin edessä, taas pitäisi ylittää tuo vaarallinen alue. Vaaran välttämiseksi se on kehitellyt itselleen useita erilaisia sisääntuloja keittiöön. Yrittäessään sisään keittiön eteisen puoleisesta ovesta, se hiipii varovasti seinän viertä tai sitten se kiertää sisään olohuoneen puoleisesta ovesta. Kun se on jommallakummalla tavalla uskaltautunut ruokakupille, keittiöstä poistuminen aiheuttaa uuden pulmatilanteen. Se on päätynyt nokkelaan ratkaisuun, että peruuttamalla ei voi liukastua. Toisin sanoen eteisen ovesta poistutaan takaperin ja olohuoneen ovesta etuperin. Hullunkurinen tilanne syntyi eräänä päivänä, kun Cessi oli ovensuussa tulossa keittiöön ja Dixie taas peruuttamassa keittiöstä eteiseen. Oviaukko on koirille aina jonkunlainen stressipaikka, sillä hierarkian mukaan johtaja koira saa mennä ovesta ensimmäisenä. Dixie yritti murinalla häätää Cessin, joka ei tietenkään kuullut murinaa, mutta ilmeisesti osasi tulkita elkeet eikä liikahtanut tuumaakaan. Cessin korvat nousivat terhakasti pystyyn ja laumanjohtajuus ilmiselvästi palautui sen mieleen. En puuttunut tilanteeseen, vaan seurasin uteliaana miten leidit hoitavat ongelman. Lopulta Dixie nöyrtyi ja suostui peruuttamaan Cessin ohi. Mielenkiintoista oli nähdä, että vaikka Cessi on vanha ja heikko, se silti saa pitää laumamme johtajan aseman.
Pentulaatikossa en ole vielä havainnut johtajuusongelmia vaan pennut painivat tasavertaisesti toistensa kanssa. Leikkien ja elkeiden kehittyessä luonteissa varmaan alkaa näkymään eroavaisuuksia. Pentujen hampaat ovat jo puhjenneet täysin ja niitä kokeillaan innokkaasti laatikon puurimoihin ja viltin kulmiin. Pennut pureskelevat toisiaan mitä erikoisimmista paikoista, mutta vielä ei ole syntynyt tappelunujakoita. Kunhan puruvoimaa kehittyy ja hampaat kasvavat, laatikosta kuuluu välillä huuto ja mekastus, kun voimia kokeillaan painien ja pureskellen.
Ruokailu on vauhdikasta puuhaa eikä kulu kuin hetki, niin lautanen on tyhjä. Eilisestä lähtien ruoan sekaan on lisätty pehmennettyjä nappuloita (Virbacin Early Age), ja hyvältä tämäkin sekotus näyttää maistuvan. Ruokailutavoissa olisi kyllä parantamisen varaa, sillä lautaselle heittäydytään koko kropan voimalla ja kavereita tönitään pois aterialta. Pian alan tarjota jokaiselle ruoan omasta kupista, mutta silloin tulee esiin ateriakateus, eli toisella luullaan aina olevan parempaa ruokaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti