Kuntoiluni on viime viikkoina jäänyt vähälle, kun aika ja energia on kulunut pentulaatikon äärellä. Tänä aamuna päätin korjata liikunnan puutteen ja lähteä Olarin kuntoradalle hiihtämään. Ajattelin mielessäni, että aikaisin aamulla ei hiihtäjiä ole vielä ladulla ja saan nauttia rauhallisesta hiihtoretkestä. Muillakin oli ollut ehkä samanlaisia ajatuksia, sillä ladulla oli lähes tungos. Olarin koululla oli varmaan hiihtopäivä, sillä eri-ikäisiä koululaisia pipot vinossa silmillä ja kaulahuivit heiluen hiihteli ladulla niin meno- kuin tulosuuntaan. Pienen mäen päällä piti odotella kun hiihtäjät kömpivät kuperkeikan jälkeen ylös. Vaikka hiihtorauha oli mennyttä, minusta oli hauskaa katsella pienten hiihtäjien ähellystä ladulla. Olin myös ilahtunut, että lasten hiihtotaidosta pidetään ainakin koululiikunnan puolesta huolta.
Viime viikolla siivotessani kirjahyllyä (huom. uudenvuodenlupaukseni) löysin kellastuneen Suomenojan Sanomien sivun, jossa oli juttu nimeltä ”Lehtimäen kunnan hiihtomestaruudet”. Tuloksista löytyi useampi perheemme jäsen: Pojat 10 v, Risto Westermarck 5. sija, Pojat 14 v, Mika Westermarck samoin 5. sija ja Naiset, Irmeli Westermarck, 2. sija (vain 2 osanottajaa). Lehtimäki oli tuolloin nimekäs hiihtopitäjä ja Mikan sarjassa oli poikia, jotka kunnostautuivat myöhemmin maakunnan ja jopa Suomen parhaimmiston joukossa.
Toinen syy kuntoilutempaukseeni oli, että pentujen hoito on nyt helpoimmillaan ja uskallan jättää koirat hetkeksi keskenään. Alun vahdintavaihe on takana, emo syöttää ja puhdistaa pennut ja kasvattajan tehtävänä on vain seurata vierestä ja nauttia näkemästään. Runsaan viikon kuluttua alan tarjota pennuille jo lisäruokaa ja sen myötä emo lopettaa jätösten siivoamisen. Vieroittaminen emosta on myös työlästä, sillä vaikka pennut saavat lisäruokaa, ne mielellään nautiskelevat nisillä ja kuluttavat emon voimia. Emo täytyy laittaa dieetille, niin että maidontuotanto alkaa hiipua. Ei ole myöskään helppoa vähentää nälkäiseltä koiralta ruokaa.
Eevinkin kunnonkohotus on alkanut, sillä olemme jo tehneet melko pitkiä kävelylenkkejä. Eilen olimme pitkästä aikaa Hannusjärven maastossa, ja koirat nauttivat vapaana juoksennellen. Kotiinpäin palatessa vauhti kiihtyi ja näin, että Eevi halusi pian kotiin laskemaan lapsia.
Yksi urospentu onkin nyt ilman kotia, sillä eilen eräs varaaja joutui työasioiden takia luopumaan siitä. Kyselijöitä on ollut useita, mutta en ole vielä tehnyt päätöstä. Odottelen rauhassa, kunnes tiedän, että pennulle löytyy hyvä isäntäperhe
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti