Söpöjä ovat

sanoi Waltterin emäntä, joka kävi eilen katsastamassa pennut. Hänen mielestään niillä kaikilla on jo havaittavissa pyöreä, iso pää ja tukeva runko. Elinpäivien karttuessa pentujen turkkiin on tullut ruskea vivahde, eli näin ollen virallinen värin nimitys on brindle valkoisin merkein. Vaikka Waltteri on lähes musta, se ei täysin periyttänyt väriään ja ruskea tulee Cessin puolelta. Samoin Eevin isä Simo oli brindle. Mielestäni brindle on se oikea staffin turkin väri, vaikka muunnelmatkin ovat hauskoja.

Annan vielä kaikille pennuille hieman lisäravintoa, vaikka ne näyttävät saavan riittävästi maitoa emoltaan. Kun vertasin viikon ikäisten pentujen painoja edellisen pentueen vastaaviin painoihin, totesin niiden olevan hieman alhaisempia. Sen ei silti tarvitse merkitä sitä, että pennut jäisivät pienemmiksi, sillä ne saattavat ottaa kasvun kiinni eri aikoina.



Fina-tyttö on joukon painavin. Mikä on sen paino, kun asteikon osoittamasta lukemasta täytyy vähentää 300 g? (koska vaa'asta puuttuu päällä pidettävä tarjotin.)

Eevillä alkaa olla jo vanhat kujeet ja se viihtyy yläkerrassa suuren osan päivää ja yötä. Se käy keikalla pentulaatikossa, imettää ja putsaa lapset ja jättää ne tyytyväisinä nukkumaan. Eilen Thean tullessa se kylläkin juoksi nopeasti alakertaan ja istui laatikossa tiukasti tuijottaen vierasta. Mielestäni sen äidinvaistot ovat kohdallaan, eivät liian omistavat mutta silti huolehtivat.

Luin äsken Clean Run – agilitylehteä ja löysin mielenkiintoisen artikkelin ”Introduction to Shaping”. Kopioin sen ja aion aloittaa sheippauksen sen mukaan mahdollisimman aikaisin pikkutyttömme kanssa. Olen soveltanut shaping-ohjeita jonkin verran Eevin ja Dixien opetukseen, mutta treenaus on jäänyt puolitiehen. Nyt aion olla johdonmukainen ja perusteellinen.