Kolmannen viikon ”neuvolakäynnin” jälkeen todettiin, että pentujen painokäyrät ovat jatkaneet nousuaan suotuisasti. Käyrän yläpäässä on Fina 100 gramman etumatkalla ja pojat ovat nyt lähes samanpainoisia. Urho on kirinyt hienosti ottaen kiinni isoveljensä. Eilen aloitin vieroituksen antamalla kullekin pienen annoksen jauhelihaa. Sitä ei edes kummasteltu, vaan jokainen pentu ahmi namupalan nopeasti suuhunsa. Lisään ruoka-annoksia nyt asteittain niin, että viikon päästä syötän jo jauheliha-raejuustovelliä kupista. Eilen annoin myös ensimmäisen matolääkityksen, joka uusitaan parin viikon välein. Saattaa olla vastenmielistä ajatella, että suloisilla pienillä pennuillamme olisi jo suolinkaistartunta. Lähtökohtana on kuitenkin, että kaikilla koirilla voi olla matoja ja tiineyden loppuvaiheessa ne siirtyvät emästä pentuihin. Lääkitys on siis varotoimenpide. Muillakin kotieläimillä saattaa olla matoja ja niitä häädetään ihan samoin periaattein.
Pyysin Eliakselta faktoja Toxicara Caniksesta eli koiran suolinkaisesta, ja hän antoi minulle tietolähteeksi erään lääkeyhtiön asiaa käsittelevän CD:n. En suosittele sen katselua herkkähermoiselle, sen verran karmivaa kuvamateriaalia se sisälsi. Onneksi meillä Suomessa ei koirilla kuitenkaan ole esim. koiran sydänmatoa, joka on paljon hankalampi loinen. Kun toimme Cessin USA:sta, jouduimme lääkitsemään sitä pitkään mm. tämän loisen varalta. Onneksi Suomen talven ansiosta nämä ikävät vieraat eivät pysty elämään täällä pitkään eivätkä lisääntymään. Toivottavasti matotarina ei pelästyttänyt tulevia koiranomistajia, mutta mielestäni tieto tosiasioista lisää ymmärrystä ja poistaa luuloja ja uskomuksia.
Vauhti pentulaatikossa alkaa kiihtyä ja uusia temppuja opitaan joka päivä. Urho oppi ensimmäisenä nousemaan etutassuilla laidan poikkipuulle yrittäen kurkkia ulkomaailmaan. Tänään jo toisetkin olivat keksineet kiipeämisen. Kunhan kokoa ja voimia tulee lisää, laidan yli kiivetään vikkelästi ja silloin pitää rakentaa aitaus laatikon ympärille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti